Muistoja

Herään onnellisena aurinkoiseen kesäloma-aamuun. Avonaisesta ikkunasta kuuluu lintujen iloinen liverrys ja kaikki muut tutut ja turvalliset äänet. Kauempana on sahan tasainen jytinä, meijerin mäkeä nousee ylös iso kuorma-auto ykkösvaihteella jyräten lava pakattuna täyteen lautatavaraa. Maitotonkat kolisevat meijerin ovella ja hevoskärryt ratisevat hiekkatiellä. Lautatarhalla, jossa sahatut laudat pinotaan taapeleiksi, kumahtelee silloin tällöin heitetyn puun syvä jymähdys. Myllystä kuuluu aika ajoin kirkkaita kilahduksia. Meijerin pilli on huutanut tasan seitsemältä työpäivän alkaneeksi ja lopettaa sen iltapäivällä neljältä. Elämä on järjestyksessä!

Myöhemmin aamupäivällä kirkonkellot kumahtelevat heleän verkkaisesti, kun tuon'ilmaisiin siirtyneen kanssakulkijan sielunkelloja soitetaan. Oma hiljaisen intensiivinen äänimaailma tulee siitäkin, kun hautajaissaatto kulkee ylätiellä ohi. Saattoväkeä vainajaa saattamassa maaemon rauhaisaan syliin on joskus puolensataakin hevoskärryllistä. Se on sävähdyttävä näky! Ohikulkijat pysähtyvät, miehet riisuvat lakkinsa ja kaikki laskevat katseensa vainajan muistoa kunnioittaen. Tilaisuuden vakavuudesta huolimatta me lapset laskemme hevosten lukumäärän!

"Marja"